rhy.fi
Metsämiehen muistolle

Arvo Kivi, joka Paukkupeikkojen hirviseurueen jäsenenä tunnettiin nimellä ”Pappa", syntyi 29.9.1928 ja kuoli 19.12.2010, 82-vuotiaana. Pappa oli vanhin hirviseurueen jäsen.

Pappa oli alusta asti Paukkupeikkojen jäsen. Hän syntyi Leppälahdessa, mutta muutti työn perässä Vaajakoskelle. Leppälahdessa hänellä oli mökki ja hän piti koko elämänsä ajan itseään leppälahtelaisena. Pappa oli innokas metsämies ja kalamies. Paukkupeikkojen lisäksi hän kuului Leppälahden kalamiehiin.

Pappa oli alusta asti mukana hirviporukassa ajomiehenä. Hän ei koskaan omistanut asetta eikä metsätyskorttia. Kun ikää karttui piti kävelymatkoja lyhentää ja viimeisinä vuosina Pappa toimi ansiokkaasti ajomiesten kuljettajana, koska tunsi hyvin tienoot ja loppuvuosina taitavana nuotiomestarina. Hän kantoi mukanaan hyviä sytykkeitä ja oli tunnettua, että Papan nuotio syttyi kelillä kuin kelillä.

Pappa oli seurassa hyvän tunnelman ylläpitäjä. Jos joskus tuli pientä erimielisyyttä, Pappa toppuutteli poikia ja löysi aina tilannetta keventävän vitsin. Hirvimiesten mieliin on lähtemättömästi jäänyt Papan lausahdus: ”Uskon minä vielä tuonkin.” Näin hänellä oli tapana sanoa jonkun kertoessa varsin uskomattomalta kuulostavan jutun.

Paukkupeikkojen jäsenet muistelevat Pappaa yhtenä seuran ahkerimmista jahteihin ja talkoisiin osallistujista. Sisu ei mieheltä loppunut, vaikka terveys ei viimeisen kymmenen vuoden aikana enää isompia urakoita kestänyt. Peijaisia Pappa ei syksyä 2010 lukuun ottamatta koskaan jättänyt väliin.

Paukkupeikot jäävät kaipaamaan uskollista seuran jäsentä ja metsästystoveria.

Viljo Ravio, Mäkelän Ville, syntyi 4.6.1923 ja kuoli jouluaattona 2015, 92-vuotiaana. Ville oli alusta alkaen metsästysseuran jäsen ja myöhemmin kunniajäsen. Hän oli myös 2.varapuheenjohtajana vuosina 1988-94.

Villen toiminta Paukkupeikoissa oli lähinnä taustatyötä. Han auttoi metsästysalueiden vuokraamisessa tuntien alueet ja maanomistajat, ikänsä kun oli Leppälahdessa asunut. Villelle oman kylän metsästysseura oli tärkeä juttu, ja hän piti paikkakuntalaisten puolia maanvuokrausasioissa.

Ville ei osallistunut metsästykseen, oli vain hengessä mukana. Kun seura sai oman paikallisen hirviporukan, päästiin onnistuneiden jahtien jälkeen järjestämään omalle kylälle peijaiset. Ville oli mukana tietäen hyvät sahdintekijät. Villen elämänkumppani Anu, Rutalahden koulun keittäjä, keitti monet maittavat hirvikeitot.

Alkuaikoina peijaisissa myös tanssittiin, Ville ja Anu ensimmäisten joukossa tanssilattialla. Viimeisinä vuosinaan Ville ei enää jaksanut peijaisiinkaan lähteä, mutta oli yhä kiinnostunut hirvestyksen onnistumisesta ja saaliista.

Tutustu rhy.fi
Tämä sivusto on osa rhy.fi -palvelua
Ylös